Miksi minä siivoan

Joku joskus kysyi, miksi minusta tuli siivousyrittäjä. Miksi en lähtenyt esimerkiksi hyvinvointialalle yrittämään, sehän on kuuminta hottia juuri nyt. Niin, miksipäs ei sitäkin.

Yksinkertainen vastaus tähän on, että minä nyt vain pidän siivoamisesta. Halusin ehdottomasti fyysisen työn, sillä työpöydän äärellä kuluttamani vuodet eivät houkuttele. Ihmistä ei ole luotu istumaan, mutta niin vain päivät hupenivat siihen, että työmatkat suoritin autossa istuen, tunti suuntaansa ja työssäni pääosin istuin sen kahdeksan tuntia. Paljon kahvia ja nopeita työpaikkaruokailuja. Hyvinvointi- ja liikunta-alaakin mietin paljon, mutta vaikka nautinkin asiakaspalvelusta, en ehkä ole niin ulospäinsuuntautunut kuin siinä tarvitsisi olla.

Siivous on työtä, mikä ei ikinä katoa. Sitä tarvitaan aina ja pöly ja likaa palaa aina palaa takaisin. Ihmiset ovat nykyään aina vain kiireisempiä ja haluavat ulkoistaa asiat, joita eivät ehdi tai halua tehdä. Ja mikä parasta, minusta on aivan ihanaa kun asiakkaat kiittää! Ihana tunne saada ihmiset hyvälle tuulelle, tehdä heidän eteensä hyviä tekoja. Siitä tulee itsellekin hyvä mieli.

Jokainen voisi itse välillä pysähtyä miettimään, tekeekö työtä, joka saa onnelliseksi. Ettei tarvitse maanantaiaamuisin huokaista syvään ja alkaa jo odottelemaan perjantaita. Sillä tätähän elämä suurimmaksi osaksi on, työntekoa. Olkaamme kiitollisia, että työtä on.